Gr.uros Old Gold " Vanja " synt.02.07.1998
( Black Master's Chic Chevalier & Black Master's Ballet Dancer )

EPILEPSIA

Vanjan epilepsiakohtaukset

Päivä                                   Perjantai 7.7.2000

Kellonaika                          n. klo 14.00

Paikka                                 Lauanniemen uimaranta

Kohtauksen kulku:

Koirat olivat uineet useamman kerran ja leikkivät rannalla. Remolla oli keppi, jonka kanssa se

touhusi. Vanja seurasi touhua sivummalla. Äkkiä Vanja kääntyi poispäin rannasta ja saman

tien takaisin. Itse seisoin laiturilla ja huusin Jannelle, että kävikö Vanjan vasempaan

etujalkaan jotakin, koska se piteli jalkaa omituisesti. Vanja heilautteli vasenta

etujalkaansa ja istahti rantahiekalle. Koira näytti omituiselta ja aloin ihmetellä koiran olemusta.

Etujalat näyttivät luonnottoman pitkiltä koiran siinä istuessa hiekassa. Sitten Vanja nousikin ylös ja alkoi liikkua meistä poispäin rantaviivan suuntaisesti. Käynti oli hoipertelevaa ja huusin Jannelle, että ottaa koiran kiinni. Juoksin laiturilta Vanjan luokse ja siinä vaiheessa se istui taas hiekalla. Koiran silmät olivat kuin kelmulla peitetyt, eikä se reagoinut kutsuun ja kädenheilautukseen. Kaula oli pitkänä ja leuat puristuneina yhteen. Otin koirasta kiinni ja asetin sen makaamaan hiekalle. Koira oli aivan pingottunut; kaikki raajat olivat tikkusuorina ojentuneina eteen ja pää ja kaula kohosivat hieman ylöspäin, nojaten jalkoihini. Katse oli täysin poissaoleva. Pikkuhiljaa raajat alkoivat rentoutua. Takajalat koukistuivat suorina vielä hiukan rungon alle, mutta katse oli silmissä jo tarkkaileva ja hämmentynyt. Leuat olivat vielä tiukasti kiinni. Kutsuin Vanjaa nimeltä ja se katsoi minuun silmät täynnä hämmennystä. Se ei ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut. Koko ajan koirasta kiinni pitäen pyysin sitä nousemaan istumaan ja se nousi. Koira tarkkaili ympäristöä hämmentyneenä. Pyysin koiraa nousemaan seisomaan ja se teki senkin. Hitaasti kävelimme noin viiden metrin päähän, jossa vaatteemme olivat. Koiran käynti oli hieman hoippuvaa. Laitoin koiralle pannan ja hihnan ja puin päälle. Sitten hiljakseen aloimme liikkua kohti autoa. Vanja käveli hitaasti, mutta se ei hoippunut enää. Kotiin päästyämme Vanja kävi maate ja oli koko loppupäivän apaattinen ja hiljainen.

Koska meillä ei ollut kelloa mukana rannalla, en pysty sanomaan TÄYSIN TARKKAA AIKAA

kohtauksen kestolle, mutta olen arvioinut sen kestäneen ensimmäisestä jalan heilutuksesta

ylös nousemiseen noin viisi minuuttia.

Merkillepantavaa ennen kohtausta:

Keskiviikkona Vanja alkoi "tekemään oksennusta"; se yökkäili kaula pitkänä ja suu kiinni mutta ei oksentanut. Puolen päivän tienoilla annoin sille suolapallon kurkkuun ja se oksensi limaa ja muutaman heinänkorren. Yökkäily jatkui koko keskiviikkopäivän sekä koko torstain.

Keskiviikkona Vanja rapisteli päätään ja piti oikeanpuoleista korvaa välillä pitkin päätä.Torstaina se teki samaa, sekä välillä haroi käpälällä oikeanpuoleista korvaa. Janne sanoi silloin, että josko Vanjan oikea korva olisi tulehtunut.

Perjantaina ennen kohtausta Vanja haroi käpälällään oikean puoleista korvaa, jolloin Janne totesi uudelleen, että korva on tulehtunut. Noin puolen minuutin päästä tästä koira sai epileptisen kohtauksen.

Päivä oli helteinen ja painostava.

Päivä                                   Tiistai 5.6.2001

Kellonaika                          klo 19.30

Paikka                                 Kotipihalla

Kohtauksen kulku:

Pilkoin pihalla puita ja koirat touhusivat siinä ympärillä omiaan. Remo toi minulle kepin näytille ja katsoi minua ilmeellä joka tarkoittaa, että "heitä". Pyyhkäisin kepin sivuun ja sanoin: "ei nyt". Koirat ryntäsivät kepin perään ja siitä syntyi pieni tappelu. Remo selätti Vanjan ja koirat jatkoivat kyräilyä tässä asennossa (Vanja alla ja Remo päällä) n. 5 minuuttia. Viimein Remo alkoi siirtyä hiljalleen sivuun. Tässä vaiheessa Vanja yleensä ponkaisee pystyyn ja käy kuittaamassa muutamalla näykkäisyllä Remon niskaan. Niin nytkin, mutta hyökkäys jäi kesken kun takajalat pettivät ja Vanja kaatui kyljelleen. Selkä taipui kaarelle ja etujalat oikenivat suoriksi, leuat olivat tiukasti kiinni ja hengitys tapahtui puuskuttamalla nenän kautta. Tätä jatkui ehkä n. minuutin. Sen jälkeen etujalat alkoivat tehdä juoksuliikkeitä, jota jatkui myös n. minuutin. Tämän jälkeen Vanjan suu aukeni ja se alkoi läähättää voimakkaasti, myös koko muu ruumis alkoi pikkuhiljaa rentoutua. Silmiin tuli taas sellainen katse, että ollaan taas takaisin tässä maailmassa. Kysyin Vanjalta, että: "mennäänkö sisään" ja Vanja lähti hoiperrellen seuraamaan minua.

Merkillepantavaa ennen kohtausta:

Tiistaina olimme Minnan ja Arskan kanssa treenaamassa tottista Hummerikadun kentällä. Arskalla oli mukana 9mm ase, jolla ammuttiin muutamia laukauksia Vanjan ja Jaksun ollessa paikallaan makuussa ja seuraamisessa.

Treenien jälkeen annoimme koirien juoksennella ja leikkiä kentällä, jolloin Vanja ja Roni alkoivat tappelemaan. Minna suihkutti pullosta vettä koirien päälle, jotta saisimme ne irti toisistaan.

Ilma oli painostavan kuuma ja Vanja kävi todella isoilla kierroksilla ja läähätti pussit silmien alla. Kerrankin Vanjallekin maistui vesi treeneissä! Yleensä Vanja juo vain vähän, koska sen on seurattava koko ajan mitä muut tekevät.

Lopetimme treenit ja lähdimme kotiin. Pihalle tultuamme Janne jäi pilkkomaan vielä puita ja jätin Vanjan ulos Remon ja Jannen kanssa siinä uskossa, että se oli reuhannut sille päivälle aivan tarpeeksi. Olin ilmeisesti väärässä, koska noin 15 minuutin kuluttua Janne tuli Vanjan kanssa sisälle ja kertoi kohtauksesta.

Koska Vanja on äärimmäisen energinen ja ilmeisen stressiherkkä koira, olen alkanut miettiä, johtuvatko kohtaukset ns. "ylikuumenemisesta"...?

Päivä                                   Lauantai 23.6.2001, ns. "Petit-mal"

Kellonaika                          klo 17.50

Paikka                                Kotipiha

Kohtauksen kulku:

Koirat olivat pihalla ja kuuntelimme Jannen kanssa metsästä tulevia ääniä ja aloimme liikkumaan metsänrajaa kohden hiljalleen. Vanja juoksi edellämme hiukan matkaa ja pysähtyi, kun jäimme Jannen kanssa seisomaan paikoillemme kuuntelemaan. Kävelimme takaisin sisälle ja huomasin Vanjan seisovan yhä samassa paikassa, jonne se oli pysähtynyt. Koira seisoi paikoillaan hievahtamatta kuin suolapatsas. Menimme sisälle ja tulin saman tien takaisin ovelle katsomaan, joko Vanja oli tullut terassille: se seisoi yhä paikoillaan, samassa asennossa kuin aikaisemminkin. Kutsuin sitä nimellä ja huusin myös "tule", jolloin koira on aina heti tullut luokseni. Nyt se seisoi vain hievahtamatta eikä liikkunut milliäkään. Huusin Jannen ovelle ja Janne huuteli koiraa tuloksetta. Huusin sitten vielä, että "tule" ja silloin Vanjalla ikään kuin olisi valot syttyneet päässä ja se juoksi luokseni ja tuli kanssani sisälle. Ilmeinen Petit-mal -kohtaus! Arvelin kohtauksen kestäneen noin 20-30 sekuntia. Sisällä Vanja juoksenteli edestakaisin ja kävi sitten käskystäni maate ja oli väsyneen oloinen.

Merkillepantavaa ennen kohtausta:

Aamulla mennessämme metsään aamupissalle Vanja hieroi päätään sammalikkoon muutaman kerran kiertäessämme pienen metsälenkin.

Huomasin Vanjan harovan päätään ja hierovan sitä sohvaan muutamaan otteeseen päivän aikana ennen kohtausta ja mielessäni kävi ajatus, onko kaikki OK mutta en ajatellut asiaa sen tarkemmin. Koiran outo käytös vain aiheutti hieman päänvaivaa ja mietin, mistä se saattoi johtua. Vanja hieroi päätään heinikkoon jo edellisenä iltana istuessamme takapihalla nuotion äärellä. Koira oli muuten aivan rauhallisessa mielentilassa - ilmeisesti siksi, koska Remo oli sisällä.

Vanjalta otettiin verikoe ELL Sirkka Salmelan vastaanotolla 27.6.2001. Verinäytteet lähetettiin Tampereelle VETLABBIIN. Kokeen tulokset olivat normaalit.

Päivä                                   Maanantai 16.7.2001

Kellonaika                          klo 23.20

Paikka                                 Kotona

Kohtauksen kulku:

Olin jo nukahtanut, kun heräsin siihen, kun Janne herätteli minua. Kun Janne huomasi, että olin hereillä hän sanoi, että Vanjalla on epilepsiakohtaus meneillään. Tunsin sängyn vaappuvan ja huomasin läähättävän koiran vuoteessa välissämme. Kohtauksen alkukulun Janne kertoi alkaneen niin, että Vanja oli nukkunut lattialla minun puolella sänkyä ja oli äkkiä singahtanut ylös ja alkanut kavuta sänkyyn ja Janne oli rohkaissut koiraa siihen, koska oli huomannut, että Vanja oli todella peloissaan ja takapää oli melkeinpä pettänyt alta. Sänkyyn päästyään Janne oli käskenyt koiran käymään maate ja jutellut sille rauhoittavasti samalla kun herätteli minua. Tässä vaiheessa heräsin.

Seuraavaksi Vanja nousi läähättäen ylös ja oksensi sängyn jalkopäähän. Se yritti taas vaappuvin askelin vaihtaa paikkaa ja tuin sitä parhaan kykyni mukaan ja katsoin, ettei se putoa sängystä. Koira oli enimmäkseen vapiseva ja läähättävä, ei kouristeleva. Katse Vanjan silmissä tuntui olevan "tässä maassa" ja pelokas. Se ilmeisesti tajusi itse, että jotain on meneillään. Kohtauksen aikana se katseli ympärilleen ja korvat olivat pitkin päätä. Käpälät, rinnus ja peitto olivat aivan märät, koska Vanja ilmeisesti hikoili melkoisen paljon kohtauksen aikana. Kohtaus kesti noin 7 minuuttia.

Kun kohtaus oli ohitse, Vanja nousi seisomaan sängyssä ja tuli alas. Pitelin sitä varmuuden vuoksi niskasta kiinni koko ajan. Kun päästin irti, se meni ovelle ja pyysi päästä ulos. Hain hihnan ja menimme pihalle pissalle. Koira käveli tässä vaiheessa jo normaalisti, mutta oli väsyneen ja hämmentyneen oloinen. Menimme sisälle ja pyyhin Vanjan rinnuksen ja etujalat kostealla pyyhkeellä josta koira tuntui nauttivan. Sitten Vanja kävi nukkumaan.

Merkillepantavaa ennen kohtausta:

Iltapäivällä metsälenkillä Vanja hieroi päätään sammalikkoon pariin otteeseen ja ravisteli useamman kerran päätään.

Ilma oli painostavan kuuma ja kostea ja aamulla n. klo 5 puhkesikin ukonilma.

Päivä                                   5.2.2002

Kellonaika                          klo 15.58

Paikka                                 Kotona

Kohtauksen kulku:

Olin tullut koulusta ja makailin sängyllä koirien kanssa. Puhelimen alkaessa soida Remo ryntäsi tapansa mukaan eteiseen puhelimen ääreen haukkumaan ja Vanja ryntäsi perään. Olin juuri päässyt sängystä ylös kun kuulin kumahtavan äänen ja kun tulin makuuhuoneesta huomasin Vanjan makaavan vasemmalla kyljellään takkaseinän vieressä pää pystyssä ja pitäen oikeaa takajalkaa ylös vedettynä, jota se heilutteli. Puhelimeen vastatessani ajattelin, että Vanja on mahdollisesti satuttanut jalkansa ja liukastunut puulattialla rynnätessään Remon perässä eteiseen, kunnes tajusin, että kyseessä olikin epilepsiakohtaus. Sanoin puhelimessa olevalle Tarjalle, että soittaisin myöhemmin takaisin: Vanjalla on kohtaus. Rauhoittelin koiraa ja puhuin sille ja vedin sen irti seinästä, jotta se ei satuttaisi itseään. Kohta Vanja yritti nousta ylös, mutta kellahti sitten oikealle kyljelleen. Etujalat ja kaula olivat ojentuneina ja takajalat rungon alle vedettyinä. Puhelin koiralle koko ajan ja huomasin (hajusta), että Vanjalta oli tullut kakat. Katse Vanjan silmissä ei ollut poissaoleva, vaan se tajusi selvästi, että jotain oli tapahtunut: se oli peloissaan. Kun puhelin ja silittelin sitä koko ajan, heilutti se välillä häntäänsä. Kohta koira alkoikin hengittää läähättäen suu auki. Kuolaa oli valunut sen suusta melkoisesti ja pyyhin ne pois. Kun Vanja oli levännyt vielä vähän aikaa, se nousi ylös ja hiukan hoippuen käveli ovelle. Laitoin päälle ja menimme ulos, jossa Vanja kävi pissalla. Sisälle tultuamme pesin Vanja takapuolen ja sitten Vanja kävi maate ja oli apaattisen oloinen. Kohtaus kesti noin 3 minuuttia.

Merkillepantavaa ennen kohtausta:

Ei pitäisi olla mitään ihmeellistä. Ilma on ollut vuodenaikaan nähden erittäin lämmin (tänään +3 astetta), mutta ei sen pitäisi olla syy kohtaukseen.

Vanja ilmeisesti nukkui, kun Remo ryntäsi eteiseen puhelimen soidessa ja Vanja saattoi kiihtyä siitä. Vanja on hyvin kiihkeä luonteinen koira, joten luulen, että kiihtymys on aina ollut yksi syy kohtaukseen.

Päivä                                   Keskiviikko 10.7.2002 (Status)

Kellonaika                          noin klo 20.15

Paikka                                 Kotona

Kohtauksen kulku:

Vanja istui pihalla ja Janne lueskeli terassilla lehteä. Vanja nousi ylös ja juoksi kohti nurmikkoa ja Janne luuli, että Vanjalla on muurahaisia takapuolessa, kun Vanja juoksi hieman "istualtaan". Kun koira oli päässyt nurmikolle, sen takapää petti kokonaan ja koira kaatui kyljelleen ja alkoi kouristelemaan. Välillä Vanja yritti nousta ylös, mutta kellahti toiselle kyljelleen. Tätä kesti noin 8 minuuttia. Kun kouristukset olivat ohi ja juttelin Vanjalle, se vastasi heiluttamalla häntää. Vanja hengitti puuskuttaen ja nousi jonkin ajan kuluttua ylös. Se seisoi kuitenkin epävakaasti ja huojuen, korvat pitkin päätä ja pelokas katse silmissä. Sain harjattua Vanjasta suurimmat roskat pois ja olin viemässä sitä sisään, kun se alkoi säntäillä sinne tänne. Vanja yritti jopa mennä autoon, josta oli takaluukku auki. Kun sitten sain sen lopulta suihkuun (Vanja oli pissannut alleen), huomasin sen olevan todella peloissaan ja se liikkui epävakaasti. Kun pääsimme saunatupaan ja otin pyyhkeen, Vanja sai uuden kohtauksen jota kesti noin 7 minuuttia. Kun toinen kohtaus oli ohitse sai Vanja muutaman minuutin päästä uuden, joskin melko lievän kohtauksen: koira jäi makaamaan mahalleen pyyhkeiden päälle takajalat täysin rungon alla. Kohtaus kesti noin 5 minuuttia. Vanja ei kuitenkaan ollut toipunut täysin kohtausten välillä, koska koko touhuun meni loppujen lopuksi noin 40 minuuttia. Viimeisen kohtauksen jälkeen annoin Vanjalle 5 mg diapamin, jotta se saisi vähän rauhoituttua ja nukuttua yön yli rauhassa.

Merkillepantavaa ennen kohtausta:

Ilmat olivat olleet muutaman päivän ajan melko helteiset.

Vanja oli hieronut muutamaa päivää ennen kohtausta päätään sammalikkoon ja sohvaan.

Kulkenut oikea korva pitkin päätä pää käännettynä oikealle.

11.7.2002 Vanja käytettiin Anjalan eläinlääkäriasemalla, jossa Anna-Maija Aronen tutki koiran ja Vanjalle aloitettiin epilepsialääkitys: Barbivet 30 mg 1½ tablettia 2 kertaa päivässä. Anna-Maija tutki myös Vanjan korvat, mutta oikeaa korvaa Vanja ei antanut tutkia, vasemman kanssa ei mitään ongelmaa. Päätettiin aloittaa myös antibioottikuuri (Synulox 250 mg 1½ tablettia 2 kertaa päivässä) korvan takia ja kuurin loputtua korva tutkitaan uudelleen.

22.7.2002 Oikea korva tutkittiin ja korvassa olikin kovettunut möhkäle korvavahaa, joka oli hangannut tärykalvoa ja aiheuttanut korvan ärtymistä. Muuten kaikki OK.

Epilepsialääkitys

Torstai 11.7. - sunnuntai 14.7.2002  Barbivet 30 mg 1½ tablettia 2 kertaa päivässä

Maanantai 15.7. - sunnuntai 28.7.2002 Barbivet 30 mg 1 tabletti 2 kertaa päivässä

Maanantai 29.7.2002 è Barbivet 30 mg ½ tablettia 2 kertaa päivässä

Vanjalta otettiin 28.11.2002 eläinlääkäri Sirkka Salmelan vastaanotolla maksakoe sekä seeruminäyte, joka lähetettiin Yhtyneet Laboratoriot Oy:n Helsinkiin.

Maksakoe normaali 10 UI/ml (viitearvo 10-100 UI/ml).

Barbitest 9 ug/ml (Fenobarbitaalin  terapeuttinen pitoisuus koirilla on 15 - 45 ug/ml). Jatketaan samalla lääkityksellä ja seurataan tilannetta.

Lääkitystä päätettiin nostaa kesän ajaksi, jotta nähdään tuleeko kohtauksia kesällä.

Torstai 5.6.2003 Barbivet 30 mg 1 tabletti aamulla ja ½ tablettia illalla

Keskiviikko 25.6.2003 Barbivet 30 mg 1 tabletti 2 kertaa päivässä

Päivä                                   Sunnuntai 13.6.2003

Kellonaika                          noin 22.05

Paikka                                 Kotona sisällä

Kohtauksen kulku:

Kävin Vanjan kanssa iltalenkillä noin puoli 9 aikoihin illalla, koska päivä oli ollut kuuma: lenkille lähtiessämme lämpöä oli noin 21 astetta, eikä aurinko juuri enää paistanut. Olimme vielä vähän jälkeen yhdeksän ulkona pissattamassa Urhoa ja Janne oli Remon kanssa iltapissalla. Vanja touhusi hieman keppien kanssa, mutta ei mitenkään ”raivokkaasti”. Sisällä Vanja meni makuuhuoneen sängylle maate. Noin klo 22 menin makuuhuoneeseen antamaan Vanjalle epilepsialääkkeen ja kieltämään Urhoa, koska Urho yritti hyppiä sängylle ja nythti Vanjaa turkista. Urho alkoi nuuhkia Vanjan oikeaa korvaa ja Vanja työnsi päätään eteenpäin, kun Urho touhusi korvan kimpussa. Urho nuoli ilmeisesti korvaa sisältä, koska Vanja ynisi samalla tavalla, kun puhdistan sen korvia (ilmeisen tyytyväisenä). Yht’äkkiä Vanja hypähti alas sängyltä ja jalat eivät pitäneet liukkaalla lattialla ja tajusin, että koiralla on kohtaus päällä. Kello oli noin 5 yli kymmenen. Vanja pysyi pystyssä jonkin aikaa sitten takapää laskeutui alas ja kouristusten alkaessa Vanja oli lattialla pitkällään raajat osoittaen milloin minnekin. Kerran leuat puristuivat yhteen ja kaula oli pitkänä. Suusta valui vettä ja näytti siltä, että Vanja oli tajuissaan. Lopulta Vanja makasi lattialla pää pystyssä ja läähätti runsaasti; lattialla oli melkoinen ”vesilammikko”. Kohtaus kaikkineen kesti noin 5 minuuttia. Vein Vanjan suihkuun (suihkutin vatsan alustan ja tassut sekä kastelin hieman päätä) ja Janne vei koiran ulos hihnassa jaloittelemaan. Sisällä Vanja meni sängylle ja kävi maate.

Merkillepantavaa ennen kohtausta:

Päivä oli melkoisen lämmin ja ilma seisovaa.

Olimme noin yhden paikkeilla Nuottakalliolla pesemässä mattoja ja Vanja juoksenteli räkyttäen Remon ympärillä ja koirien ollessa uimassa Vanja yritti koko ajan ottaa Remolta keppiä ja yritti ”kilpailla” Remon kanssa eli ei rauhoittunut vain uimaan. Lopulta otin Vanjan hihnaan ja istumaan matonpesulaiturin päähän eroon Remosta ja Urhosta rauhoittumaan.

Vanja oli jo edellisellä viikolla hieroskellut päätään sammalikkoihin ja ruohikkoon.

Edellisenä iltana (lauantaina 12.6.) meillä oli Lavit, Tykät ja Minna istumassa iltaa. Vanja oli riehunut Urhon kanssa pihalla ja otti kerran yhteen Remon kanssa. Ilta oli lämmin.

Päivä                                   Perjantai 8.8.2003

Kellonaika                          n. 20.15

Paikka                                 Kotona sisällä

Kohtauksen kulku:

Äiti ja Sauli olivat tulleet iltapäivällä Pohjanmaalta: koirat tietysti räkyttivät ja ”ottivat vieraat vastaan” omalla hurjalla tavallaan. Kävin Vanjan kanssa iltalenkillä seitsemän paikkeilla ja puoli kahdeksalta annoin koirille ruoan. Vanja sai epilepsialääkkeen tasan klo 20. Istuskelimme sitten olohuoneessa katselemassa telkkaria ja valokuvia, kun Vanja tuli minun ja äitini väliin aivan kuin tukea hakien. Sitten Vanja alkoikin kouristella. Siirsimme muutaman tuolin pois tieltä, ettei Vanja satuta itseään. Koira heittelehti kyljeltä toiselle ja muutaman kerran ikään kuin ”hakkasi” päätään lattiaan. Pitelin Vanjaa kuitenkin niin, ettei se satuttanut itseään ja äiti toi nopeasti pyyhkeen Vanjan pään alle. Yritin koko ajan jutella Vanjalle ja mielestäni se oli tajuissaan. Suusta ei valunut kuolaa, hieman sylkeä. Kun kouristukset olivat loppuneet, Vanja makasi muutaman minuutin paikoillaan läähättäen ja katsellen ympärilleen. Kun kysyin, että ”noustaisko ylös?” Vanja nousi seisomaan häntää heiluttaen ja laitoin sen hihnaan ja Janne otti koiran ulos, jos Vanja olisi tehnyt pissat tai kakat (ei kumpiakaan). Sauli otti koko ajan aikaa ja koko episodin kesto oli noin 5 minuuttia. Vanja oli apaattinen ja väsynyt koko illan ja vielä aamullakin.

Merkillepantavaa ennen kohtausta:

Myös edellisen kohtauksen Vanja sai melko nopeasti epilepsialääkkeen annon jälkeen...!?

Lenkillä ollessamme oli tuulista, ei mitenkään kuuma mutta ilma tuntui raskaalta ja painostavalta. Aikaisemmin olikin satanut ja jossakin lähellä jyrisi ukkonen. Aurinko paistoi pilvien lomasta.

Päivä                                  Perjantai 17.10.2003 (Status)

Kellonaika                          Noin klo 13.25

Paikka                                 Kotona sisällä saunatuvassa

Kohtauksen kulku:

Päästin Vanja ja Urhon ulos n. klo 13.00 ja pojat juoksentelivat ja räyhäsivät keskenään pihalla noin klo 13.20 asti, jolloin otin pojat sisään. Väliovi oli auki ja kuulin kolauksen ja rapinaa saunatuvasta, jonne Vanja oli jäänyt ulkoa tultua. Urho ja Remo riensivät katsomaan ja Urho vaikutti pelokkaalta ja juoksenteli saunatuvan ja keittiön väliä. Menin katsomaan ja Vanja makasi lattialla mahallaan ja yritti nousta seisomaan liikkuen samalla eteistä kohti. Kello oli noin 13.35. Saunatuvan oven suussa Vanja kaatui lattialle ja alkoi kouristelemaan, hengitti puuskuttaen, silmät olivat suurina. Kouristuksia tuli säännöllisesti koko ajan ja laitoin pari pyyhettä ovensuuhun ja Vanja pään alle, jotta ei satuttaisi päätään. Vanjalta tuli myös kakat ja sen jälkeen mittasin lämmön, joka oli 39,4°. Annoin Vanjalle 1 tabletin Barbivetia, kun kohtaus oli loppunut. Suusta valui kokoajan vettä tippoina, mutta Vanja ei suostunut juomaan. Kohtausta kesti n. 7-10 minuuttia. Tämän jälkeen Janne laittoi Vanjan hihnaan ja vei ulos raittiiseen ilmaan, mutta noin 2-3 minuutin päästä Vanja sai uuden kohtauksen terassilla, joka kesti noin 7 minuuttia. Tässä vaiheessa laitoin peräsuoleen 2 Diapam-suppoa (5 mg). Soitin Sirkalle ja kysyin paljonko niitä voin antaa, jos näyttää siltä, että kohtaus vain uusiutuu. Samaan aikaan kohtaus oli hellittänyt muutamaksi minuutiksi mutta taas tuli uusi n. 7 minuuttia kestävä kohtaus. Laitoin vielä yhden supon n. 3 minuutin päästä. Sitten kohtaus näytti loppuneen, mutta koira oli selvästi ymmällään ja takajalat vapisivat. Vanja alkoi reagoida ympäristöön ja tunsi minut sekä Jannen. Otimme koiran sisään ja nyt Vanja lepää sängyllä, jonne se itse halusi mennä (Huom! Huone on viileä!) Nyt klo 14.45 Vanjan lämpö peräsuolesta mitattuna on 38,6°.

Huom! Vaikka Vanja sai 3 Diapam-suppoa (á 5 mg), Vanja ei vaikkutanut kovinkaan väsyneeltä. Lähdimme sitten noin neljän paikeilla Jannen kanssa kauppaan ja kun tulimme kotiin (olimme poissa vähän yli tunnin), Vanja tuli ovelle vastaan haukkuen Urhon ja Remon kanssa ja oli pirteä kuin peipponen. Kertaakaan en havainnut koirassa mitään väsymyksen ja apaattisuuden merkkejä!

Lisäys maanantaina 20.10.-03 Vanja on kohtauksen jälkeen ollut jotenkin erilainen kuin ennen, eli paljon pirteämpi ja iloisempi. Oletin Diapamin ja pitkähkön kohtauksen vaikuttavan juuri päin vastoin ja edelliset kokemukset muistaen koira on ollut hieman allapäin muutamia päiviä kohtauksen jälkeen: nyt aivan päin vastoin.

Päivä                                   Lauantai 17.1.2004

Kellonaika                          Klo 17.50

Paikka                                 Kotona sisällä

Kohtauksen kulku:

Vanja lepäsi eteisessä olevalla pedillä ja itse istuin vastapäätä olevalla tuolilla, kun huomasin, että Vanja alkoi huojumaan ja yritti nousta istumaan. Vanja nousikin sitten istumaan ja puhelin sille koko ajan. Koira huojui istuessaan ja pälyili ympärilleen. Kouristuksia ei ollut, vain tärinää ja huojuntaa. Sitten tuli kouristus ja Vanja kellahti kyljelleen pedille. Janne toi pyyhkeen Vanjan pään alle ja kouristeluja tuli hetken aikaa, ei kovinkaan rajuja: pää kääntyi taakse päin ja leuat puristuivat yhteen hetken ajaksi. Sitten Vanja alkoi hieman läähättämään ja pälyili taas ympärilleen. Puhelin koiralle koko ajan ja mielestäni Vanja ei mennyt kertaakaan tajuttomaksi, koska aina kun mainitsin koiran nimen, alkoi Vanja heiluttamaan häntää. Hetken maattuaan pedillä Vanja nousi ylös ja annoin Vanjalle yhden Barbivet-tabletin. Janne vei Vanjan hihnassa ulos pihalle jaloittelemaan ja sen jälkeen kaikki oli OK. Tämän kohtauksen jälkeen lisäsin aamu- sekä iltalääkitykseen ½ tablettia lisää eli nyt lääkitys on 1½ tablettia 2 kertaa päivässä. Kohtaus kesti noin 10 minuuttia.

Merkillepantavaa ennen kohtausta:

Vanja oli hieronut taas päätään useampana päivänä metsikössä hankeen tai lumettomaan mättääseen. Nämä olivat tapahtuneet noin viikkoa ennen kohtausta. Vanja on alkanut myös ”nytkähtelemään” käytyään nukkumaan. Aikaisemmin en ole huomannut Vanjalla tätä ilmiötä.

Päivä                                   Tiistai 22.6.2004

Kellonaika                          N. klo 01.40

Paikka                                 Kotona

Kohtauksen kulku:

Heräsin epätavallisen kovaan rapinaan keskellä yötä. Yleensä rapina puulattiaa vasten tarkoittaa sitä, että Remo yrittää päästä ylös lattialta tai Vanja kapsuttaa turkkiaan takaselästä samalla tukien itseään etujaloilla voimakkaasti lattiaan. Nyt rapinaa kesti niin kauan ja se oli niin epäsäännöllistä, että nousin nopeasti ylös ja menin eteiseen laittaen samalla valon päälle; Vanja juoksi matalana takkaseinän vierestä luokseni ja kellahti samalla käsilleni – olin jo kyykyssä, koska tajusin heti, että Vanjalla on kohtaus päällä. Puhelin Vanjalle käyttäen sen nimeä ja se reagoi koko ajan puheeseeni yrittäen nousta ylös tai heiluttamalla häntää. Janne heräsi ja tuli eteiseen; kello oli noin 01.40. Vanja makasi kyljellään lattialla ja oli selvästi tajuissaan: Vanja seurasi katseellaan Jannen mennessä vessaan ja sieltä keittiöön. Puhelin vähän väliä koiralle sen kouristellessa kaikilla raajoillaan. Välillä kouristukset hellittivät ja Vanja päästi pitkän huokaisun. Kun kouristukset taas alkoivat, Vanja piti pientä yninää – raajat ojentuivat suoriksi ja samantien rungon alle ja vasen etujalka sojotti oudosti sivulle ylös päin. Janne mittasi Vanjan lämmön, joka oli 37,8°. Sitten kohtaus alkoikin loppua, Vanja päästi taas pitkän huokaisun. Lopulta koira nousi ylös ja oli iloinen ja yhtä hännän huiskutusta!! Vanja seurasi korvat pystyssä, missä Janne oli ja kun Janne tuli keittiöstä, Vanja heilutti iloissaan häntää niin, että koko takapää heilui. Sitten Vanja meni ovelle ja alkoi pyytämään ulos. Laitoin nopeasti verkkarit jalkaan ja koiran hihnaan ja mentiin vesisateeseen jaloittelemaan. Koira oli hieman hoippuva mutta iloinen ja toimelias. Vanja teki pissat, tultiin sisälle ja Vanja meni työhuoneen pöydän alle nukkumaan. Aamulla kaikki oli OK.

Tänään illalla annoin Vanjalle 2 tablettia Barbivetia, aamulla annoin normaalin 1½.

Merkillepantavaa ennen kohtausta:

Mitään epätavallista ei ole tapahtunut; koirat eivät ole tapelleet keskenään, eikä Vanja ole saanut reuhata Urhon kanssa pihalla. Ilma on vuodenaikaan nähden viileä, mutta kuitenkin ”nihkeän” oloinen.

Oltiin maanantai-iltana tottiskentällä ja ohjaaja otatti meillä sarjan nopeita, ripeitä liikkeitä ja nopea käsky koiralle: maahan tai istu (nopea maahan meno tai istuminen). Tuskin kuitenkaan vaikutti yölliseen kohtaukseen.

Päivä                                   Keskiviikko 23.6.2004

Kellonaika                          N. klo 18.10

Paikka                                 Ulkona metsässä

Kohtauksen kulku:

Vanja ja Urho olivat pihalla kahdestaan. Janne huomasi keittiön ikkunasta, että Vanja lähti juoksemaan viereiseen pikkumetsään ja oli ilmeisesti menossa naapurin pihalle. Janne juoksi ulos huutamaan koiraa tulemaan takaisin omalle pihalle, kun huomasi Vanjan makaavan metsässä. Janne oletti Vanjan kieriskelevän sammalikossa ja huuteli koiraa luokseen. Vanja nousi seisomaan ja oli tärisevä ja tutiseva. Koira juoksi Jannen luokse ja jatkoikin sitten hoippuen matkaa takapihallemme. Janne huusi ovelta, että Vanja on saanut kohtauksen. Koira makasi takapihalla pensaan juurella mahallaan läähättäen. Kun tulin Vanjan luokse, se heilutti häntäänsä, otin turkista kiinni ja pyysin koiraa nousemaan ylös. Hoippuen Vanja seurasi minua, mutta yritti ilmeisesti paniikissa lähteä muualle. Sain pidettyä koiraa kiinni ja mentiin sisälle, jossa koira oli sitten normaalin oloinen, läähätti kuitenkin kovasti. Janne mittasi lämmön, joka oli 39°. Annoin Vanjalle 2 tablettia Barbivetia ja kun laitoin koirille ruoan, Vanja söi hyvällä ruokahalulla ja kävi sitten maate työhuoneen pöydän alle. Vanja oli hieman hermostuneen oloinen. Kohtausta kesti n. 2-3 minuuttia.

Lääkitys pidetään nyt 2 tablettia 2 kertaa päivässä ja seurataan tilannetta.

Merkillepantavaa ennen kohtausta:

Vanja oli tänään aamulla hieman oudon oloinen, seuraili puuhiani kun tein lähtöä töihin. Ajattelin oudon oloisuuden johtuvan maanantain ja tiistain välisen yön kohtauksesta – oliko koira palautunut siitä täysin...? Aamulenkki tänäaamuna meni ihan hyvin.

Päivä                                   Lauantai 26.6.2004

Kellonaika                          Klo 22.55

Paikka                                 Kotona

Kohtauksen kulku:

Pelasin tietokonepeliä ja Vanja makasi pöydän alla. Huomasin Vanjan seisovan ja kurkkivan minua pöydän alta. Samassa kun katsoin koiraan ja aloin puhumaan sille, Vanja alkoi tutisemaan ja kellahti istumaan. Vanja kömpi pois pöydän alta ja läähätti runsaasti ja nuuhki ympäristöä. Kohtaus oli kokonaan tutinaa ja runsasta läähätystä. Vanja makasi matolla takaraajat rungon alla ja ikään kuin piti kynsillään kiinni matosta. Vanja oksensi kaiken ruoan, mitä oli illalla syönyt. Kohtaus kesti n. 10 minuuttia eikä Vanja mennyt tajuttomaksi kohtauksen aikana. Kohtauksen jälkeen menin Vanjan kanssa ulos (hihnassa); koira kävi pissalla ja kakalla.

Kello on nyt 23.35 ja Vanja on ollut koko ajan pelokas/hermostunut, läähättänyt ja kävellyt perässäni.

Annoin Vanjalle vielä yhden Barbivetin. (Lääkitys on tiistaista lähtien ollut 2x2 tablettia/vrk.) Olin itse jo aivan kuitti ja kävinkin sitten nukkumaan ja Vanjakin vetäytyi maate eteisen lattialle. Aamulla koira oli taas OK.

Merkillepantavaa ennen kohtausta:

Ilma on ollut painostava/hiostava ja Vanja on melskannut Urhon kanssa pihalla koko aamupäivän. Janne oli päättänyt pitää jälkitreenit juhannuksesta huolimatta ja se oli sopinut kaikille muillekin. Vanja ajoi aika pitkän jäljen ja alkoi olla melko väsynyt. Kotiin tultua Vanja riehui kuitenkin vielä Urhon kanssa pihalla, kunnes otimme äijät sisälle.

Kasasimme Jannen kanssa vielä illalla uuden teltan pihalle ja otimme koirat ulos katsomaan telttaa ja kokeilemaan, tuleeko Vanja ja Urho telttaan (leiri heinäkuun viimeinen viikonloppu). Urho meni reippaasti telttaan, mutta Vanja alkoi hannaamaan vastaan ja aloin sitten vähän kiskomaan koiraa teltan suuntaan – Vanja meni alku hankaluuksien jälkeen itse telttaan.

Lisäys myöhemmin:

Vanjalla on ollut jonkinlaisia näköhäiriöitä viimeisen kohtauksen jälkeen; kaikki lenkin varrella olevat kivet ja pienet puut täytyy murista ja tarkastaa läheltä. Tottiskentällä on otettu eteen menoja: kauemmas on laittettu valkoinen iso purkki ja sen päälle nami niin, että koira varmasti näkee sen. Kun olen lähettänyt Vanjan purkille, se nuuhkii ympäristöä ja jatkaa matkaa purkin taakse haistellen maata, palaa takaisin ja purkkia nuuhkiessaan löytää namin. Muut koirat ovat menneet suoraan purkille ja ottaneet namin purkin päältä. Sisällä kotona Vanja on liikkunut hieman epävarmasti ja murissut muutaman kerran, kun olen tullut suihkusta pyyhe kiedottuna hiusten ympärille. Kun olen mennyt lähemmäs, Vanja on ollut nolona, kun onkin tunnistanut minut.

Torstaina 25.11.2004 Vanja silmäpeilattiin Anjalan Eläinlääkäriasemalla. Tutkimuksen suoritti Tarja Kolisoja. Molemmat silmänpohjat terveet, ei mitään havaittavia muutoksia. Jos näköhäiriöt jatkuvat, on syy jossakin syvemmällä, ei pelkästään silmissä. 

Päivä                                   Sunnuntai 28.11.2004

Kellonaika                          Klo 12.13

Paikka                                 Kotona

Kohtauksen kulku:

Janne katseli telkkarista hiihtokisoja ja Vanja makaili Jannen vierellä. Hiihtokisojen voittaja kiipesi juuri palkintopallille ja alkoi tavanomainen möykkä; samassa Vanja hyppäsi sohvalta alas ja juoksi kovaa kyytiä eteiseen. Janne huomasi heti, että Vanja oli saamassa kohtauksen. Tulin heti vessasta kuullessani kamalan rapinan. Eteisessä otin Vanjasta kiinni ja aloin puhelemaan sille. Vanja seisoi tutisten paikoillaan ja läähätti runsaasti; vastasi nimenkutsuun hännän heilutuksella. Jalat eivät meinanneet pitää alla, mutta jätkä seisoi sitkeästi paikoillaan jalat levällään tutisten ja läähättäen. Sitten Vanja kellahti istualleen ja laittoi leukansa olkapäälleni. Oltiin näin vähän aikaa, sitten Vanja kävi lattialle maate takajalat täysin rungon alla, etujalat olivat vähän vinksallaan. Vanja katseli kuitenkin ympärilleen ja nousi sitten ylös. Vettä valui suusta ja mittasin lämmön, joka oli 38,7° astetta. Vanja läähätteli vielä hetken ja laitoin peräsuoleen 5 mg Diapam-supon. Mentiin ulos jaloittelemaan, jolloin kaikki oli jo OK. Kohtaus kesti noin 8 minuuttia. Sisällä Vanja käveli koko ajan perässäni ja rauhoittui sitten käyden maate. Aamulenkki oli normaali, räyhäsi kyllä aamulla Urhon kanssa pihalla ja vähän lenkilläkin. Muuten kaikki on ollut normaalia rutiinia, ei mitään poikkeavaa.

Päivä                                   Tiistai 21.12.2004

Kellonaika                         Klo 17.50

Paikka                                 Kotona

Kohtauksen kulku:

Vanja makoili eteisessä. Janne oli lähdössä soittotreeneihin ja laittoi sukkia jalkaan, kun Vanja nousi ylös lattialta ja alkoi venyttelemään; ensin etupää ja sitten takapää, mutta nyt takapää pettikin alta ja Vanja pyllähti istumaan etujalat jo suoraan sojottaen, kynnet esillä. Nappasin koiraa kaulurista kiinni ja samassa Vanja kellahti kyljelleen maate, etujalat suorana ja takajalat kouristellen, hampaat purtuina yhteen. Taaskaan Vanja ei mennyt tajuttomaksi vaan katse oli pelokas. Puhelin koiralle ja kohta Vanja alkoikin heiluttamaan häntää, vaikka raajat vielä kouristelivat. Kouristukset alkoivat hellittämään ja Vanja alkoi läähättämään ja vettä tippui suusta. Kohta Vanja kääntyi normaaliin makuuasentoon ja läähätteli siinä vähän aikaa, kunnes nousi ylös. Koira oli hieman hermostunut mutta heilutti koko ajan häntää ja pälyili ympärilleen. Koko episodi kesti noin 6 minuuttia.

Merkillepantavaa ennen kohtausta:

Olen ollut eilisestä (ma) lähtien flunssassa, enkä muistanut antaa Vanjalle epilepsialääkettä aamulla (annan sen yleensä 08.00). Annoin sen iltapäivällä n. kolmen paikkeilla â kolme tuntia lääkkeen annon jälkeen kohtaus. Muutaman kerran aikaisemminkin on käynyt samalla tavalla: 2-3 tuntia lääkkeen annon jälkeen kohtaus. Jos lasketaan kahdeksasta aamulla iltapäivään kolmeen jää seitsemän tuntia eli laskeeko fenobarbitaalin pitoisuus veressä niin paljon seitsemässä tunnissa, että saa epilepsiakohtauksen?

                      Belgianpaimenkoirien epilepsiatutkimukset Helsingissä 5.3.2005

                      Yliopistollisessa eläinsairaalassa ja Vantaalla Aisti-klinikalla.

Päivä                                   Perjantai 18.3.2005

Kellonaika                          Klo 04.50

Paikka                                 Kotona

Kohtauksen kulku:

Vanja oli jossain vaiheessa tullut sänkyyn nukkumaan. Heräsin koirien murinaan ja rähinään. Vanja hyppäsi pois sängystä, ilmeisesti Remon päälle, joka nukkui lattialla sängyn jalkopäässä. Vanja kuului menevän rominalla työhuoneeseen jonne juoksin Vanjan perässä. Työhuoneessa Vanja makasi pöydän alla kovasti läähättäen ja pälyillen ympärilleen samalla nuuskuttaen ympärilleen. Silittelin koiraa ja puhelin sille samalla kun raajat hieman kouristelivat Vanjan ollessa makuulla pystyasennossa. Vesi valui koiran suusta. Sitten tuli rajumpi kouristus ja Vanja kellahti oikealle kyljelleen. Raajat kouristelivat hieman ja Vanjalta tuli pissat alle. Kun olin menossa hakemaan paperia, Vanja yritti päästä ylös perääni, joten jäin vielä hetkeksi koiran luokse silitellen sitä ja puhellen koko ajan rauhoittavasti. Vanja rentoutui hieman ja hain vessapaperirullan ja pyyhin enimmät pissat pois. Vanja nousi ylös ja tuli pois pöydän alta ja istahti matolle kuono olkapäälläni ja heilutteli häntää. Mentiin sitten suihkuttamaan pissat pois turkista ja Vanja halusi mennä vielä ulos, jäikin sitten terassille seisomaan vähäksi aikaa ja tuli sitten sisälle. Kun pääsin takaisin sänkyyn, kello oli 05.10. Kohtaus kesti siis noin 10 minuuttia.

 Merkillepantavaa ennen kohtausta:

Ei mitään ihmeellistä. Janne kolasi pihaa, kun tulin töistä ja kaikki koirat olivat vapaana ja juoksentelivat ympäriinsä, Vanja tapansa mukaan räyhäten. Vanja oli ilmeisesti juossut ja räyhännyt melkoisen paljon, koska sisään mennessäni koira tuli mukanani ilman suurempia käskyjä ja puuskutti saunatuvassa melkoisesti. Johtuneeko ylikuumenemisesta?

Email 13.01.2006 Merja Lahti

Hyvää alkanutta vuotta!

Viime vuosi meni Vanjalla epilepsian suhteen hyvin, ei ollut kun yksi epilepsiakohtaus.
Heti tässä vuoden alussa keskiviikkona 4.1.2006 aamuyöllä oli kohtaus,
mutta selvittiin siitä kunnialla.
Vanjan kuulo on huonontunut aika rajusti eli sille täytyy melkein huutaa,
jos haluaa viestittää sille jotain. Onneksi olen itse sitä tyyppiä, että
"puhun" aika paljon käsilläni, niin samalla Vanja on oppinut sen ja
käsimerkein pystyy aika paljon ohjailemaan sitä. Asia ei kuitenkaan näytä
vaivaavan Vanjaa itseään, mikä on ihan hyvä ja se on tyytyväinen oloonsa,
reipas ja pirteä.

Päivä             maanantai 3.4.2006

Klo                 18.15

Paikka          Kotona

Vanja makaili työhuoneen pöydän alla, itse olin tietokoneella. Alkoi kova rapina ja tunsin koiran kuonon jalkaani vasten. Katsoin pöydän alle ja Vanja istui jäykkänä ja läähätti. Otin koiraa rinnuksesta kiinni ja samalla Vanja kaatui lattialle pitkäkseen. Koira ei vielä tässä vaiheessa kramppaillut, niin vedin sen pois pöydän alta keskelle lattiaa ja siirsin tuolin syrjemmälle jotta tilaa olisi enemmän. Kohta krampit alkoivatkin; takajalat puristuivat rungon alle ja etujalat sojottivat suorina eteenpäin, pää oli taipuneena taakse.

Silittelin ja puhelin Vanjalle koko ajan eikä koira menettänyt tajuntaansa vaan oli koko ajan tietoinen läsnäolostani, yritti välillä heiluttaa häntääkin. Krampit hellittivät ja Vanja läähätti kovasti. Uudet krampit alkoivat melkein heti ja koira meinasi mennä selälleen, mutta painui takaisin samalle kyljelle missä oli maannut koko ajan. Kun kohtaus alkoi hellittämään, Vanja makasi lattialla normaalisit ja läähätti. Nosti päänsä syliini ja heilutti häntää.

Vanja oli kohtauksen jälkeen sen oloinen, että alkaa uusi kohtaus. Kun aloin laittamaan pojille ruokaa, se horjahteli ja pyllähti istumaan lattialle ja huojui, mutta muuten oli ihan skarppina siinä. Kun meni ruokakupille, tuijotti sitä hölmönä ja tuli takasin keittiöön ihmettelemään, mitä se ei ole ikinä tehnyt. Aina on käynyt syömään heti. No meni kuitenkin takasin kun näytin missä ruokakuppi on ja söi hyvällä ruokahalulla.

 Vähän syömisen jälkeen makaili ja sitten säntäsi ovelle, käveli silleen kynsillään ja oli jännittynyt, mutta edelleen häntä heilui eikä näyttänyt olevan missään ”kuutamolla” vaan ihan reaaliajassa. Seurailin sitten sen puuhia siinä loppuillan mutta käyttäytyi ihan normaalisti. Seuraavana päivänä oli tosi väsynyt. Muuten kaikki on mennyt ihan ok. Takajalat olivat eilen ( 04.04.2006 ) semmoset vapisevat ja hieroin Vanjaa jonkun aikaa ja näytti rentoutuvan. Nukkuu aika paljon semmosta syvää unta.

Päivä             25.5.2006

Klo                 02.50

Paikka          kotona

Janne herätti ja sanoi että Vanjalla on kohtaus. Vanja seisoi kulmahuoneessa kyyryssä pitäen kiinni kynsillään lattiasta. Kun näki, että minä tulin huoneeseen ja otin turkista kiinni, antoi periksi ja kaatui kyljelleen pedilleen.

Kohtaus oli enemmän puuskuttamista ja läähätystä, muutaman kerran jalat kramppasivat. Silittelin Vanjaa ja puhelin sille ja aina välillä huiskutti häntää. Vanjalta ei taaskaan lähtenyt taju, vaan oli selvästi tietoinen ympäristöstään.

Lukas halusi tulla Vanjan viereen makaamaan, kun ei tiennyt mikä toisella on hätänä. Tässäkin tilanteessa Vanja heilutteli häntää ja Lukas painoi kuononsa kiinni Vanjan kuonoon vähäksi aikaa, aivan kuin olisi yrittänyt lohduttaa Vanjaa ja ilmoittaa, että olen kaveri kuule tässä. Aivan ihmeellistä! Kohtaus kesti noin 15 minuttia, jonka jälkeen Vanja halusi ulos.

Oltiin sitten saunatuvassa laittamassa vähän vaatetta päälle ja Vanjalle hihnaa, kun toinen kohtaus tuli. Tässä Vanja makasi taas kyljellään saunatuvan lattialla ja läähätti runsaasti. Jalat kramppasivat muutaman kerran ja jatkui läähätyksellä. Kohtaus kesti arviolta 10 minuttia ja kun oltiin vähän aikaa oltu niin, että Vanjan pää oli olkapäälläni ja halailin ja rapsuttelin sitä, mentiin ulos ja Vanja kävi tarpeillaan. Kun vihdoin päästiin nukkumaan, kello oli lähemmäs neljää aamulla.
-----------------------------------------------------------------------------------
Hyvin "olematon " kohtaus kesällä 2006. Kyseisestä kohtauksesta ei omistajalla ollut syksyn myötä, sen suurenpaa muistikuvaa.

Vanjan lääkitys on yhä Barbivet 2 tabl. 2 x pvssä.
------------------------------------------------------------------------------------

Aika: perjantai 1.12.2006 klo 21.06 kotona.

Janne pakkaili eteisessä matkalaukkuja (oli menossa Leville työpaikan pikkujouluun ;-)) ja minä katselin telkkaria olohuoneessa. Kohta Janne sanoi, että Vanjalla on kohtaus. Menin pikkuhuoneesseen, jossa Vanja yleensä nukkuu ja siellä Vanja olikin jo lattialla takajalat rungon alla ja etujalat suorina edessä, vasemman tassun kynnet puristuneena lattiaan ja kova läähätys päällä.

Sitkeästi Vanja pysyi pää pystyssä mutta huojui kovasti. Silittelin koiraa ja juttelin sille. Huojuminen kävi vielä kovemmaksi ja Vanja ikään kuin yritti kallistua lattialle kyljelleen, mutta ei oikein onnistunut, kun takajalat olivat nyt sammakkoasennossa. Janne siirsi Vanjan jalat oikeaan asentoon ja koira pääsi makuulle.

Mitään kovia kramppeja ei tullut, kohtaus oli enemminkin kovaa läähätystä ja vesi valui suusta lammikoksi lattialle. Vanja oli ihan tajuissaan ja yritti välillä heiluttaa häntää. Välillä alkoi nuuskuttelemaan voimakkaasti ja etsimään hajun lähdettä, mitä on tapahtunut ennenkin.

Vanja alkoikin sitten nousemaan itse ylös, mutta ei lähtenyt pois huoneesta, ennen kuin minä menin edellä. Tuli perässä keittiöön ja oli siellä aivan riemuissaan kun näki Jannen eli taas ihan kuin ei olisi pitkään aikaan ollut nähnyt Jannea. Janne rapsutteli Vanjaa sen aikaa kun laitoin sille Diapam-supon, koska Vanja oli edelleen rauhaton ja pälyili ympärilleen. Kohta sitten käpsyttelikin ovelle ja laitoin päälle ja koiran valjaisiin ja mentiin ulos.

Kohtaus kesti noin 10 minuuttia. Loppuillasta Vanja oli ihan normaali oma itsensä.
-----------------------------------------------------------------------------------------
Ke 21.11.2007 klo 21.10lattialle. Krampit eivät alkaneet ihan heti, vaan kohtaus oli
Kun krampit alkoivat, tuli Vanjalta kakka. Janne silitteli Vanjaa kun kävin hakemassa wc-paperia. Vanja huiskutti heti häntää kun tulin takaisin. Se oli siis tajuissaan ja yritti aina välillä huiskuttaa häntäänsä. Kramppien välillä Vanja nuuskutteli ilmaa.